skrubu

Ensin Robert Scoble: Is getting “more traffic” your real goal?, sitten Seth Godin: Who vs. how many ilmiöstä jossa teinin videot YouTubessa keräävät miljoonia näyttöjä, yhteensä jo yli 45 miljoonaa. Huikea saavutus.

Nyt myös Information Architects kirjoittaa samasta asiasta, kritisoiden Scoblea ja Godinia. Niin Godin kuin Scoble dissaavat teinin menestystä, kun taas IA pohtii enemminkin miksi ja miten joku 14-vuotias nilkki kerää enemmän yleisöä kuin The New York Times.

Mielenkiintoista.

Kuitenkaan yksikään mainitusta kolmesta jutusta ei mainitse sitä miten yksi näyttö ei tarkoita aina (välttämättä) eri ihmistä, että 45 miljonaa näyttöä yhteensä ei tarkoita 45 miljoonan eri ihmisen nähneen teinin tuotoksia.

Youtube: Quantum of Solace Trailer. Vauhdikasta menoa, mutta eipä juuri muuta tuosta saa irti. Silti, onha se nähtävä, edellinen oli kyllä hyvä, ehkä parhampia pitkään aikaan.

Och Sting: Gabriel’s Message, Ian Anderson & Band: God Rest Ye Merry Gentlemen, The Pogues & Kirsty MacColl: Fairytale of New York, Lindisfarne: Wintersong samt Shane MacGowan & Nick Cave: What a Wonderful World.

Joskus kun etsii jotain, löytää jotain ihan muuta.

Niin kuin esimerkiksi tässä ihan äskettäin, kun etsin taittoluutani. Oli tarve nuutata. Olen ihan varma että olen sen vastikään jossain nähnyt, mutta juuri kun olisi ollut tarvetta sille, en löydä sitä mistään.

Kaivan läpi yhden jos toisenkin laatikon, korin ja kaapin. Yllättäen istun sängyn laidalla ihmetellen kädessäni olevaa R-Kioskin VIP-videokorttia, noin vuodelta keppi ja risu. Ajalta jolloin Nikkilän ärrällä oli ehkä kymmenen videota.

Kaikenlaista sitä säilyttääkin. Hassua. Ehkä jopa hiukan outoa.

Tänään en etsinyt mitään, mutta löysin Rahinan kautta Charlie Brookerin Screenwipe-ohjelmia YouTubesta. Viihdyttävää. Viihdyttävämpää kuin mitään mitä olisi VIP-videokortilla saanut vuokrattua.

Återigen grävde jag i YouTube. Letade efter ett, hittade annat. Denna gång Tim Burtons The Nightmare Before Christmas som musikvideomaterial i flera olika versioner. Vissa var till och med lätt underhållande.

Här är några av dem:
Rammstein: Engel
Duran Duran: Ordinary World
Marilyn Manson: Sweet Dreams
AC/DC: Highway to Hell
Audrey Hepburn: Moon River