Meidän kylällä oli eilen musiikki-iltamat. Lupaus modernista soitannosta kokosi urheilutalolle rytmimusiikin ystäviä sankoin joukoin lähitienoolta ja näytti osa tulleen pidemmänkin matkan päästä.
Alkuillasta viihdytti vähemmän yleisön kiinnostusta herättävä yhtye jonka naissolisti lauloi miehisemmin kuin moni mies. Tätä oli hyvä käyttää tekosyynä janon sammuttamiseen paikallisen marttayhdistyksen pystyttämissä kahvikojuissa. Vaikka eihän kaikki kahvia juoneet, sai sieltä nimittäin pilsneriäkin ostaa.
Virvoittuneena olikin mukava istahtaa tuoleille salin puolelle, odottamaan pääesiintyjää lavalle. Virvoittuneita olivat myös rivin edempänä olevat nuoret miehet joista pari nukahti heti kun illan show alkoi. Nukkujista ei ollut harmia, mutta yli-innostuneet, rytmimusiikin ja pilsneripaholaisen pauloissa olevat huonon tasapainon omaavat nuoret kyllä häiritsivät pahasti pitkin muuten onnistunutta iltaa. Toivottavasti heidän olonsa seuraavana päivänä oli todella huono.
Päätapahtuma, Itä-Saksan lahja maailmalle, tuskin jätti ketään kylmäksi. Lava oli koristeltu erilaisin rakentein ja varmaan tahallaan rikkirevityin kankain. Orkesterin pojilla oli mielikuvitukselliset vaatteet. Erilaisia räjähteitä ja tulta käytettiin efektinä ihan reippaasti. Ovat saksalaiset tulta ennenkin osanneet käsitellä ja ehkä olikin ihan hyvä että soittivat napapiirin eteläpuolella. Onneksi urheilutalo on korkea, olisihan se ollut traagista jos kattopalkit olisivat syttyneet poikain esityksestä. Olivathan he nähneet aikaa ja vaivaa esiintymisensä eteen.
Germaaneilla oli todella tenhokasta jytkettä soitossaan. Rupesi tällaisen vanhan ukkelin jalka oikein vipattamaan vaikka en olekaan tanssimiehiä. Karismaattinen ja energinen esiintyminen lumosi etenkin ne jotka olivat suoraan lavan edessä, jossa ei varmaankaan mahtunut tanssimaan. Kyllä taisi harmittaa kun olivat sinne itsensä niin tiukkaan tunkeneet. Eivät pystyneet kuin käsiään heiluttamaan.
Muilta kirjoituskerhon jäsensivuilta (esimerkiksi Timon tai Henrin) voi lukea mitä laulelmia saksalaisorkesteri esitti, enkä siis niitä tässä ajatellut listata. Ajattelen käyttää paperini ja kynäni parempaan. Kuten kertomaan miten että ennen soitannon alkamista satuin, ystäväni kiikareita lainaten, huomaamaan että pääesiintyjän kabareeta ohjattiin MacIntosh-tyyppisellä tietokoneella ja veikeätä oli nähdä Segway elävänä lavalla. Paljon voisi kertoa kumiveneistä, konfettisateesta ja valonheittimistä vaan eipä taida sanani riittää kuvailemaan spektaakkelin moninaisuutta. Jätän siis teidät epätiedon valtaan yksityiskohtien suhteen.
Niin erilainen oli tämä ilta verrattuna edellisen vierailevan saksalaisporukan soitantoon ettei tältä istumalta oikein osaa vertailla Voimalaitoksen herrojen hillittyä charmia eiliseen Junttakivien hillittömään menoon. Mitään vieriviä kiviä eivät olleet, sen verran nimittäin olivat kuumia että uskallan verrata heitä kiviin löylyn. Teki oikein mieli heittää lisää vettä porahtelemaan. Olo oli mukava kuin saunan lauteilla ikään.
Kyllä oli juttelemista kun illalla myöhään, läpi lumisten maisemien, hiihdimme porukassa kotiin. Ja siitä todisti iloinen puheensorina.
