Vesi nousi. Kävin räpsimässä jokusen kuvan kauppatorilta. En ollut yksin.
Pieni poika ihmetteli ääneen jätepaperipaaleja: mistä ne on saanu noin paljon paperia? Itse huomasin miettiväni että mitä tälle kaikelle paperille tämän jälkeen tapahtuu? Märkää se oli ja haisi. Roskaa kuin vappuna. Ihmisiä kuin roskaa ja paikalle tulvi koko ajan lisää. Luonnon mahtia hämmästeltiin monesta suusta. Harvinaista herkkua, kommentoi eräs valokuvaaja, joka minun laillani otti pienellä digipokkarilla muistikuva. Det ser fantastiskt ut, sanoi mies kännykkään. Ihmiset ottivat turistikuvia. Jarkko ja vedenpaisumus talvella 2005. Anniina ja tulva. Mummo ja vaari. Kolera-allas. Vettä.
Mitenköhän Suomenlinnassa voidaan ja miltä siellä näytti? Pääsikö sinne tai sieltä pois eilen mitenkään? Olisi tehnyt mieli käydä katselemassa muitakin rantoja mutten ehtinyt. Piti pitää kiinni sovitusta aikataulusta. En pidä myöhästymisistä.
Minäkin jo ehdin mietiskellä nyttemmin märän kierrätyspaperin (oletan, että kierrätyspaperia ovat) kohtaloa.
Suomenlinnahan on onneksi aika mäkinen… Mietin vaan, että miten niillä pikkusaarilla, joilla on pieniä punaisia tönöjä, pärjäillään.
Kontulassa ei tartte paljon tulvista hätäillä, ainakaan toistaiseksi. Jos sitten ei vessanpönttö ala tulvimaan.
Tiedän ainakin yhden osoitteen, jossa sekä vessanpytty tulvii että jännätään erään sairaalalle johtavan tien kuivumista. :)
Jotain outoa tuossa lauseessa… Mutta asia tulee varmaan selväksi.
Selvääkin selvemmäksi.