Miten ihmeessä voi olla niin että kun joku radioasema soittaa esimerkiksi renkutusta A semmoiset kuusitoista kertaa työpäivän aikana, on se samainen mitäänsanomaton tähdenlento kuuntelijoiden toivotuimpien listan kärjessä? Luulisi siinä tyhmemmänkin hittihimoilijan jo kyllästyvän vähän parempaankin biisiin. Ja onko se nyt oikeasti kuuntelijoiden toivoma? Ettei kuitenkin olisi levy-yhtiöpamppujen toivoma. Vaikka tottahan nekin voi radiota kuunnella. Paljonko musiikin tuottajat (mm. levy-yhtiöt) saavat Teosto ja Gramex korvauksia? En oikein tajunnut kummankaan sivuilta löytyvää juttua, mutta ilmeisesti molempien kautta myös levy-yhtiön kassassa kilisee.
Mitä sitten kun on kuullut sen listaykkösenä olevan ihqubiisin kolmekymmentä kertaa parin vuorokauden aikana? Ei kai kukaan enää sen jälkeen halua ostaa sitä levyä jossa A-renkutuksen lisäksi on yhdeksän geneeristä täytebiisiä? Niin, miksi ihmeessä levyt myyvät vähemmän nykyään? Vai myydäänkö esim. Herbert von Karajania enemmän kuin ennen? Eihän levymyynti oikeasti ole tyrehtynyt. Liekö vaan niin että levy-yhtiöt eivät enää vain saa esim. kesän 2002 tapaisia pikavoittoja Las Ketchup tyylisillä… niin, mainosmusiikkimaisilla renkutuksilla?
Näinkö radiot oikeastaan tekevät hallaa levymyynnille? Vai onko se levy-yhtiöiden oma syy? Mihinkäs minä laitoinkaan sen foliohattuni?
Teosto on säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien tekijänoikeusjärjestö. Hinnat ja ohjeet:
http://www.teosto.fi/teosto/webpages.nsf/…
Gramex: “Teemme yhteistyötä yli 32 000 kotimaisen taiteilijan ja tuottajan sekä yli 20 000 musiikin käyttäjän kanssa – jotta musiikki soi huomennakin.”
http://www.gramex.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=www2&mid=478&sid=170
Kaupallisten radiokanavien kyky manipuloida kuulijoidensa musiikkikulutustottumusta on enemmän tai vähemmän kiistaton fakta. Musiikkibisneksen intresseissä on suoltaa tasaiseen tahtiin markkinoille uusia artisteja, joista muodostuu joko yhden hitin megapiikkejä tai pidemmän aikaväliin mahtuvia [ tappotahtiin myyviä ] bandeja.
Mainitsemasi huomio kaupallisten radiokanavien ärsyttävästä toistosta voi myös olla merkki siitä, että olet kohderyhmän ulkopuolella, mikä valitettavan usein tarkoittaa käytännössä, että olet liian vanha.
Sorry my friend. Elämä jatkuu. Tai sitten ei.
Sedis: Juu. Kyllä. Aivan. Ja molemmat siis maksavat korvauksia myös levy-yhtiöille (ja muille musiikinkustantajille).
Mutta esim. Teostohan kertoo teoksesta perusjaon olevan “50,00 % säveltäjälle ja 50,00 % sanoittajalle” tai jotain muuta (esim. 75/25) joka minun laskutaidollani on 100%. Samalla sivulla sanovat kuitenkin että “Musiikkikustantajan perusosuus on 33,33 %.”. Miten tämä toimii? Tuskin Teosto jakaa 133,33 % tuloistaan. Minä en oikein ymmärrä. (Entä voiko jokin biisi olla niin Gramexin kuin Teoston alaista musiikkia? Ymmärtääkseni kyllä. Saako levy-yhtiö siitä silloin tuplamaksun?)
Mutta huono laskupääni ei olekaan narinani juju. Ihmettelin vain voiko radiosoitto tehdä hallaa levymyynnille. Nyt kun on havaittu että Intter Net ei ole niin paha roisto kun antavat ymmärtää.
Tero: Kyllä minä tiedän olevani liian vanha (ja kitkerä), siksipä narisenkin. En minä nuorempana tällä tavalla. Tosin en minä silloin(kaan) radiosta koskaan kuullut omaan korvaan sopivaa musiikkia. Ainakaan useampaan kertaan päivässä. Mutta ei sekään oikeastaan ole narisevin sormin kirjoittamani jutun juju.
Etkö edelleenkään syö lyhyttä ja ytimekästä selitystä: Se on biznestä!?
Kaupalliset radiokanavat ovat liiketoimintaa, joka tarkoittaa siis sitä, että pyritään tekemään rahaa. Mieluiten aikan paljon. Tämä ei tosin tarkoita, että samaa biisiä kannattaa rynkyttää tolkuttomasti päivästä toiseen, koska kassaan kilahtaa roponen joka soittokerralla… Käytännössä tämä on kuitenkin aika varma, ja osittain myös hyväksi todettu ansaintakeino. Like it or not.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ärsyttää myös allekirjoittanutta. Äänestän jaloillani, eli en kuuntele mm. (s)Hit Music Onlya.
On se sitä. Biznestä. En ole sitä missään vaiheessa epäillyt. Kaupallinen tarkoittaa että rahaa tahkotaan. Soita hitti, myy mainosaikaa – kassa kilisee iloisesti.
Yritin, näköjään perin epäselvästi (“Näinkö radiot oikeastaan tekevät hallaa levymyynnille?”), ajatella asiaa näin: toistaako radio levymyynnin kuoliaaksi? Jos netti ei ole syypää levymyynnin (oletettuun?) vähenemiseen, niin sitten mikä? Ovatko vanhat ansaintalogiikat ehkä oikeasti vahingollisia?
Radioasemat soittavat hittimusaa ja maksavat teostogramexeja josta osa menee levy-yhtiöille? Eikö levy-yhtiöiden pitäisi maksaa mainostuksensa, eikö niiden pitäisi maksaa radioasemille? Biznestä. Nappaako persoonallisuutta vaativa nykyihminen samoihin koukkuihin kuin ennen. Mihin katosivat mainosten “TVstä tuttu”? Eikö massakulutus myy? Onko toisto myynnin äiti vielä tänäänkin?
Maailma muuttuu, muuttuuko meno?
mites tero muuten?
Sen verran tiiän, että kanavat soittavat mieluiten niitä kappaleita, jotka tulevat halvemmiksi eli käsittääkseni nyky-suomi-musa maksaa enemmän kuin vanhat suomi-renkutukset ja ulkomaan elävien tuotanto. Vai onko jollain parempaa tietoa asiasta.
Paskaa tuutin täydeltä.
Pistän hiljemmalle.
(Fru p:n perku)
Parannettu perku:
Paskaa tuudin täydeltä.
Väännän hiljemmalle.
Jatkotyöstettynä:
Paskaa tuutin täydeltä.
Hiljennän.
Haisee vähemmän.
Nojuu…
Mitä siellä?
Jotain hiljaista radion kaiuttimissa.
Hyi helvetti;
hiljainenkin paska haisee!
(pnin jatkoperku fru p:n alkuperäisestä)
Kaupallisen radiokanavan hiljentäminen
– kuin päästäisi äänettömän pierun.
(Perkut keskustelevat keskenään)
Hittimusaa -> kuulijoita -> kaupallinen mainoskanava voi kertoa mainostajille, että kanavalla on kuulijoita. Se, että Yle on lähtenyt samaan mukaan, on idioottimaisuutta. Mutta “tulosvastuuta” (=korvapareja) joku kaipaa sielläkin. Tietenkin, jos kanavan osuus olisi alle 10%, Kokoomus tms. vaatisi lafkan yksityistämistä.
Levy-yhtiöt tietenkin lobbaavat radiokanavia. En halua tietää millä tavoin…
Teosto maksaa biisin tekijöille ja kustantajalle. Korvauksia tilitetään sekä radiosoitosta että keikoilta. Joten kun soitan omaa biisiäni keikalla, saan siitä rahaa myös Teostosta, kunhan vain muistan tehdä ilmoituksen (ja olen liittynyt asiakkaaksi Teostoon). Se mitä levy-yhtiöt saavat, riippuu onko biisinikkareilla kustannussopimus. Fiksuilla artisteilla on oma firma ja oikeudet itsellä. Innokas nuori muusikko pistää nimensä helposti paperiin, tähteyshän odottaa nurkan takana…
Gramex maksaa radiosoitosta korvauksia äänitteellä soittaville muusikoille. Se on etenkin studiomuusikkojen, kuten Anssi Nykäsen rahasampo.
Ymmärtääkseni vanha ulkkarimusiikki on edullisinta radioasemille. Uusi suomalainen musa kalleinta.
.rv: Mikäs tässä sadetta pidätellessä. Käväisen torstaina puljulla hoitamassa, öhöm, Panun kanssa eräät toimenpiteet… Landelle pitäisi päästä nyt kun vaimonkin loma alkoi. Ensi viikolla lennetään Nykkiin ja sieltä Belizeen. Yesh!
Tero: tuu moikkaamaan tai muuten… siis… et tuu, mut tuu kumminkin. Pidetään vaikka lounaskeskustelu. Mä tarjoon!
Joakim: Mutta kyllähän Gramex maksaa myös kustantajalle (“Tuottaja saa puolet äänitteen käytöstä kertyneistä Gramex-korvauksista”). Siis levy-yhtiön kassa sanoo aina kling, mutta voiko se kassa sanoa kling-kling?
Fru p: Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko; mykkä hiihtäjä?
Tero on siis _Tero_. No, niin olen koko ajan epäillytkin. Argumentit lentävät kuin pikkukivet. :)
Tero on Tero.
Eikö olekin ihmeellistä kuinka meidän huolella varjellut salaiset identiteettimme paljastuvat hetkessä nympäristöllemme.
Nyt tiedän miltä Clark Kentistä tuntuu joka päivä toimistossaan.
TERO:
kas. hoidit siis saman pikku asian kuin minakin. ma oon lontoses. opettelen hommia taalla. hyvaa lomaa!