Suhteellisen suhteellista

Seppäsen uusi hieno leiska, sen kommentointi ja asian ympärillä pähkäily on tavalla taikka toisella sytyttänyt pääni yläpuolella näkyvään ajatuskuplaan sen kuuluisan lampun.

Olen huomannut että usein suunnitellessani taittoja mietin miten ne ehkä saattaisivat hajota jos jollain on selaimeen asetettu todella iso kirjasinkoko. Mielessäni ei ole koskaan käynyt tapaus jossa jollain on asetuksissa normaalia pienempi kirjasinkoko. Mitä nyt semmoista ajattelemaan. Ihan hulluahan se on. Mutta oho, minulla itselläni on asetettu juuri tällainen pienempi kirjasinkoko. Miksi?

Kun joskus on tullut rakennettua leiskoja, on minua ärsyttänyt selaimen perusasetus joka näyttää muotoilemattoman tekstin suurena kuin lastenkirjoissa. Siksipä olen automaattisesti, sen enempää ajattelematta, aina uusissa selaimissa pienentänyt kirjasinkokoa niin että se on luettavaa, mutta kuitenkaan ei liian isoa; yleensä 13 px. Nyt olen nostanut selainteni peruskirjasinkokoa yhdellä, neljääntoista. Vanhuus ei tule yksinään?

Olen myös muuttanut selainteni asetuksia niin että muotoilematon teksti ei ole päätteellistä. Esimerkiksi Firefoxin kirjasinasetukset, kun se uutuuttaan kiiltävänä ja uuden selaimen hajuisena, tuodaan tehtaalta etuovellesi, on että muotoilematon teksti on 16 px Times. Times? Kuka semmoista haluaa nähdä? En minä. Enkä usko olevan mitenkään uniikisti friikahtava sen suhteen. Jos kerran muutan oletuskirjasimen vaikka Arialiksi, miksi en siis samalla pienennä kokoa johonkin hiukan (mielestäni) normaalimpaan.

Toinen valo syttyi ajatuskuplaani (aurinkolasit silmille, valot häikäisevät). Keksin suhteellisuusteorian. En samaa kuin Albert aikanaan, vaan toisen. Ja se ei oikeastaan ole teoria, halusin vain käyttää hienoa sanaa. Mutta siis asiaan. Suhteellinen koonmääritys on suhteellinen siis mihin? Se on suhteellinen selaimen asetuksiin. Se on myös suhteellinen selaimen omiin tapoihin tulkita suhteellisuus. Eli suhteellisuus on lopputulokseltaan suhteellisen epävarma.

Se että siis olen joskus käynyt muuttamassa selaimeni asetuksia, hajotti Seppäsen uuden leiskan, mutta tietenkin vain minulle. Minulla tekstipalsta näkyy hyvin kapeana. Se ei ole pahan näköinen mielestäni, huomasin ongelman vasta kun tekstissä oli kuva joka puski itsenä oikean laidan valikon alle. Olen huomannut että samaa tapahtuu Tämä on minun! -blogissa. Ei yhtä näkyvästi, mutta sielläkin kuvat ovat tekstipalstaa leveämmät. Siis minun selaimissani. Suhteessa minun asetuksiini.

Olen ollut suhteellisen varautunut suhteellisten kokojen käyttäjä. Uusien valojeni loisteessa saatan olla vielä varautuneempi. En siksi ettenkö haluaisi tehdä järkevästi skaalautuvia taittoja, haluaisinhan minä, vaan siksi että lopputuloksesta ei ole minkäänlaista varmuutta. Kun tässä vuosien mittaan on päästy pois “näkyy parhaiten 1024×768 resoluutiolla” -ajattelusta, ei olisi kiva joutua “leiska näyttää hyvältä jos selaimen perusasetuksia ei ole rukattu” -mielentilaan.

Oikeasti en usko että vaivumme yllä kuvailemaani regressioon. Halusin vain tuoda ajatuksen esiin hiukan provokatiivisessa mielessä. Josko vaikka se synnyttäisi jotain keskustelua.

Mitäs tästä sitten opin oikeasti? Sen että nyt kellotapulissani on lepakkojen ohella myös kaksi valonlähdettä (mahtavaa!), vai onko tilanne kuitenkin se, että valot ovat päällä mutta ketään ole kotona? En tiedä koska hissi ei aina mene ylimpään kerrokseen asti.