Kun meillä nyt on parasta antia verkossa, niin haluaisin siihen liittyen, mutta ei kuitenkaan saavutettavuuden tai käytettävyyden näkökulmasta, kysyä tuomaristolta tarkennusta termiin “Visuaalinen ulkoasu”. Koska arvon tuomaristo pitää tärkeänä tarkentaa Lappeenranta.fi -palvelun ulkoasusta sitä, että kyseessä on nimenomaan visuaalinen ulkoasu eikä mikään muu ulkoasu, olisin ystävällisesti tiedustellut mikä olisi sitten se ulkoasu joka ei ole visuaalinen?
Vastaukset voi kirjoittaa tämän kirjoituksen kommentteihin tekstuaalisin sanoin tai kirjaimellisin lausein.
Visuaalinen ulkoasu tarkoittaa varmaan tuota “Punainen tupa ja perunamaa” vinjettiä tuossa lappeenranta.fi sivujen yläosassa :)
En ymmärrä, mikä näissä sivuissa on niiiiiin ihmeellistä?
Historiallinen hirsirakennus?
Ehkä “punainen tupa ja perunamaa ja historiallinen hirsirakennus” ovat yhdessä “visuaalinen ulkoasu”.
En haluaisi sekoittaa tähän puoluepolitiikkaa, mutta jotenkin tämä visuaalinen ulkoasu on kovin keskustalainen…
Entä ei-visuaalinen ulkoasu?
Ehkä äänimaisema ja haptinen tuntumakin voidaan jollain tapaa venyttää ulkoasun alle?
Niin, mun piti vielä lisätä, että ei-visuaalinen ulkoasu tarkoittaa tässä lappeenranta.fi -tapauksessa sitä, että lehmää (ja jakkaraa) ei ole kuvattu vinjettiin, vaikka se itse asiassa on siinä interaktiona, immanenttina yksityiskohtana lähes näkyvissä…
samuus, samuus, samuus, immanenssin samuus ja sinänsä kontingentti mutta silti välttämätön lehmä…
ai hitto, siis
“visuaalinen sivu nuorille tuottajille”
Kysyin asiaa asiantuntijakollegoista koostuvalta kolmimiehiseltä triolta, mutta se ei osannut vastata. Rauhoittelin itseäni ladies only -naistenhuoneessa ja suoristin hiuskampaustani, kunnes tajusin, että kyseessä on pakko olla braille-ekstensiolla varustettu saitti.
Jos se on sitä sisäistä kauneutta ( – eli näkyy vain kirurgeille…?).
Älkää nyt, miusta nuo on maailman kauneimmat ja ihanimmat internet-sivut. Visuaaliset kuin punainen tupa ja perunamaa.
Ei minulla ole palvelun ulkoasua vastaan mitään. Minua vain ottaa päähän tuo tuomariston käyttämä termi “visuaalinen ulkoasu”. Samaista idioottimaista sanayhdistelmää vastaan olen taistellut töissä. Eikö pelkkä ulkoasu riitä (ulkoasu on raikas, positiivinen ja […]), pitääkö kaikkeen tunkea mukan jotain ylimääräistä? Pitää, se on njyymedia-alan ammattitauti.
Tuntuu jotenkin siltä että ne jotka eivät visuaalisuudesta mitään tiedä puhuvat visuaalisesta ulkoasusta. Tautologiaa. Suu käy mutta aivot eivät toimi. Vastavia älyttömyyksiä voisi olla esimerkiksi maalauksellinen öljyvärityö tai äänellinen soundi.
Palvelun visuaalinen ulkoasu miellyttää, mutta epävisuaalisessa ulkoasussa olisi ollut parantamisen varaa.
Niin. Tämähän on on valitettava asia. Vai onko?
Kyllähän logostakin voi tehdä asiaa, eli huomauttaa joka kerta kun kyseistä termiä / käsitettä käytetään väärin… Mutta eikö tärkeintä ole että tulemme ymmärretyksi?
En tiedä mistä moinen lausahdus on juurtunut arki- ja ammattikieleen. Pni:n pointti on ihan validi, ja muistan edelleen kuinka herra oikaisi aikoinaan allekirjoittanutta ;)
Mutta ,aber eikö dangerina ole precis tasan että meddelandetin selkeys suffereraa kärsien jos triittaamme käsitellen längvitsiä leväperäisesti, si?
Aih, olen tänään ollut aikeissa käyttää tasan 3 kertaa tähän keskusteluun osallistuttuani käsitettä “visuaalinen ulkoasu”. Ja voisin vaikka käsi romaanilla vannoa, etten ole ikinä ennen syyllistynyt siihen. En ikinä!
Mutta mitä piiskaan tulee, niin muutama viikko sitten arvon työkaverini antoi raipan soida, kun käytin sanaa fontti. Kirjain, hän oikaisi ankaralla äänellä.
Kannattaa lukea Wikipedian Keskustelu: Kirjasin.
Miten arvoisa Fru p reagoi hönttiin fonttipolemiikkiin?
Toisin sanoen kiititkö oikaisusta, vaiko veditkö “korville” ansaidusta fakki-idiotismista?
Tero: Fru p sanoi “aah” ja jäi epäillen ja vähän ihmetellen miettimään asiaa. Hetki koittaa vielä. ;)
Tero: Syy laimeaan vastaanottoon oli se, että keskustelun tärkein pointti ei piillyt fonteissa eikä edes kirjaimissa, vaan paljon mielenkiintoisessa kysymyksessä eli luovan ratkaisun löytämisessä. Fru p on vanhentunut ja viisastunut…
Hieno saavutus, minä olen vanhentunut, mutta en tiedä olenko viisastunut.
Saahan sitä (ja osittain pitääkin) korjata muiden väärinkäsityksiä ja virheellisiä tulkintoja, mutta toisaalta onneksi on niitä jotka eivät syystä tai toisesta käytä 100% tarkkoja määrityksiä ja ilmaisuja. Akatemisoitumisella kun on taipumuksensa tehdä pilkusta asiaa. Tai sitten ei.
Hiuskampaus, kolmimiehinen trio, vegetaarinen kasvisruoka… nämähän ovat lähes 200% tarkkoja ilmaisuja, kuten visuaalinen ulkoasu. Onko tällainen tarkkuus tarpeellinen? Vai olenko minä akateeminen nipottaja?
Pni – sinä olet vain vanha. :)
Niin kai se on.
ugh.