Fundamentalismi on vaarallista, esiintyipä sitä missä tahansa. Lordi-fanit eivät millään tavalla poikkea kiihkomuslimeista, jotka raivostuivat Muhammedin pilapiirroksista.
—
Tuulikki Ukkola, Mediaviikko
Olin jo ajatellut jättää kirjoituksen omaan arvoonsa, mutta kun luin Emil Virkin nuoren mielipiteen jäin kelaamaan tuota yllä olevaa sitaattia.
Sekoittaako Ukkola puurot ja vellit? Fundamentalismi ja fanatismi. Ovatko fundamentalistit aina fanaattisia? Entä ovatko fanaatikot aina fundamentalisteja? Onko kyseessä sama asia? Vai onko niin että Ukkola vain pönkittää stereotypioita?
Itse olen sitä mieltä että fanaattisuus on aina vaarallista. Fanaatikoilla tunteet ovat pinnassa ja tunteellisessa mielentilassa tulee tehtyä asioita harkitsemattomasti, hetken mielijohteesta. Tuttu tunne hyvin monelle. Jälkikäteen sitten selitellään ja joskus pyydellään anteeksi. Jos pyydellään.
Nyt en tietenkään väitä etteivätkö fundamentalistit voi olla fanaatikkoja. Mutta uskallan väittää etteivät fanaatikot aina ole fundamentalisteja (vrt. jalkapallohuliganismi). Kaikki fundamentalistit eivät ole kiihkoilijoita. Eivätkä kaikki Lordi-fanit ole fanaattisia.
Toisaalta Ukkola on samoilla linjoilla kuin Karpela, nyk. Saarela. Heti kun kansa reagoi näkyvästi niin sitä vähätellään. Joko kutsumalla mielenilmaisua masinoinniksi tai, kuten Ukkolan tapauksessa, fanatismiksi. On kuin unohdettaisiin missä kontekstissa mielenilmaisu tapahtuu. Ei tajuta miksi asioita tapahtuu. Reagoidaan seurauksiin ei syihin.
Mikä siinä on että kansanedustajat eivät kestä sitä että kansalla on mielipide. Kuvittelevatko he tietävänsä paremmin, olevansa kaiken yläpuolella siksi että kansa on heidät äänestänyt heidät eduskuntaan?
Kekkosen aika on ohi. Elämme 2000-lukua. Vaikka Ukkola olekaan ollut eduskunnassa yli kymmeneen vuoteen, tahdon muistuttaa että eduskuntavaalit järjestetään 18.3.2007. Mitä jos sinne saisi tällä kertaa ajattelevia ihmisiä jotka elävät tätä vuosituhatta ja ymmärtävät sitä kansaa jota ovat äänestetty edustamaan?
Mielestäni eduskuntaan pitäisi saada sellaisia jotka eivät istu siellä siksi että istuivat edelliselläkin kaudella. Ei mitään vakiokansanedustajia, vaan sellaisia jotka hoitavat asiat olematta kumileimasimia tai kansanedustajia koska eivät enää muuta osaa.
Kansanedustajien pitäisi edustaa kansaa eikä eduskuntaa, myös mielipiteillään.
No jopa oli sitaatti. Siinä vaan yhteen nippuun kaikki ja varma mielipide ilmoille ja asia on loppuunkäsitelty.
Huh, tapaan huomenna sen ainoan ystävistäni joka on uskovainen. Tai no sen jonka tiedän olevan uskovainen. Voihan niitä muitakin olla. Tulin suututtaneeksi hänet puhelimessa mainitsemalla Lordin, ja vaikka miten yritin sanoa että minä en edes tiedä Lordista mitään, niin ankara kielto tuli että tavatessamme en sitten saa puhua heistä mitään koska ystäväni ei halua ajatellakaan niitä nuorison turmelijoita.
Raivostuminen ja kiihkoilu on hankalaa ihmiselle ja hänen ympäristölleen. Ihan sama onko se jotain ismiä vai ei.
Hyvä postaus!