Inspiroituneena Überkuulin ja Kulutusjuhlan televisiojutuista, vajosin muistelmiin.
Jokos kerroin siitä kun vanhemmat television osti? Siitä on aikaa. Se oli kauan sitten, eikä kyseinen laite enää edes ole käytössä. Mutta tarina menee siis jotenkuten näin.
Elimme niitä aikoja kun stereoääni oli tulossa. Silloin, jos halusi mahdollisuuden säätää television ääntä (=basso- ja diskanttisäädin) oli hankittava stereotelevisio. Äänen laatu ja sen mahdollinen stereofonisuus oli telkkujen myyntivaltteja silloin joskus.
Monessa sen ajan televisiossa oli stereovalmius. Ihan kuten nykyään on HD-valmius. Mutta standardia ei oltu lyöty lukkoon ja niinpä siihen aikaan televisiota ostava joutui valitsemaan kahden standardin välillä.
Vanhempien hankkimassa televisiossa oli hyvä ääni. Bassoja ja diskantteja säädettiin niin että nautinto oli ylivertainen. Eikä mennyt pitkään ennen kuin rupesivat lähettämään ohjelmia stereoäänellä. Mutta vaikka vanhempien televisiossa oli hyvä ääni, ei se koskaan soinut stereofonisesti sillä tupaan oli tuotu väärän standardin mukainen laite. Nicam oli se standardi joka otettiin käyttöön. Ei voittoa, ingen vinst.
Meitä lapsia harmitti. Varmaan vanhempiakin harmitti, vaikka eivät mitään sanoneet, mutta kun uusi telkku oli hankittu, ei sitä pienen puutteen vuoksi jätetä käyttämättä. Kallis laite. Kuva näkyy ja se on tärkeintä. Hyvä oli äänikin, vaikka mono olikin.
Kun itse joskus olin kodinkonemyyjänä, muistan miten silloin tulivat HD-televisiot myyntiin. Tai siis HD-valmiit televisiot, mitään HD-lähetyksiähän ei tietenkään ollut. Tämä tapahtui 80- ja 90-luvun taitteessa. Sitten HD katosi katukuvasta noin kymmeneksi vuodeksi, kunnes se nyt taas on nostanut päätään.
Standardit tulevat ja menevät. Vuonna 2007 Nicam jää historiaan kun koko maa siirtyy digiaikaan. Missäköhän vaiheessa se HD sitten oikeasti tulee? Entä tyrkytetäänkö mhp:tä uudestaan kun digiteevee valtaa kodit?
Etukäteen on vaikea arvata mikä tulee olemaan huomista, vaan ostaessa pitäisi kuitenkin pystyä tekemään oikea päätös.
Miksi on kiire ostaa? Jossain ajan ja tilan risteyksessä selvisi esim. sekin, että kannattaa panostaa kirjainyhdistelmään “vhs” eikä “beta”. Jospa (vastaavasti) istuisi kiireimmän aikaa ja antaisi muiden tehdä virheet?
Case vanhemmat perustui siihen että monostereo-TV:tä edeltävä laite oli muuttunut käyttö- ja korvauskelvottomaksi eikä elämä ilman televisiota ollut vaihtoehto. Epäilen itselläni olevan vastaavan skenaarion kokeminen.
Meillä on ollut 21 vuotta sama 19-tuumainen Sonyn telkkari. Värit alkavat olla nykyään aika vihreävoittoiset, mutta kai sillä vielä vuoden katsoo. Meillä kun on perinteitä siitä, että vaihdetaan vasta kun verkko loppuu (vrt. Gorban NMT).
Vakavasti olemme harkinneet, ettemme sitten enää telkkaria hankikaan, vaan katselemme ohjelmia tietokoneelta sellaisella näpsäkällä kortilla. Olishan se helpompaa, kun riittäisi yhden laitteen jonkin tasoinen hallinta sen sijaan, että pitää perehtyä joka juttua varten omaan vempaimeen.
(Tuosta stereovalmiudesta tuli mieleen oma ensimmäinen sähkökirjoituskoneeni. Se oli selvästi karvalakkiversiota kalliimpi, koska siinä oli “tietokonevalmius”. Takana oli leveä jutska, johon olisi voinut liittää kaapelin, jonka olisi voinut liittää tietokoneeseen (mihinkähän?) . Mitä sitten olisi voinut tapahtua? En koskaan testannut.)
Niin. HDTV-koelähetyksiä tehtiin Euroopassa vuonna 1988. Miettikää sitä. Kahdessakymmenessä vuodessa eivät saa sovituksi lopullista standardia. Huhhuh.
Ja mitenkäs sitten HD-ohjelmat hoituvat tuolla digiTV:llä, kun tuo tavallinen kuvakin tulee huonosti, kun ei ole tarpeeksi dataa liikenteessä (vai pakkaavatko nyt ihan vaan varmuuden vuoksi liikaa)?
Pitänee laittaa tämä vuodatus tuonne kulutusblogiin…
Standardia on vaikea päättää. Siinä on niin isot rahat kiinni että kaikki haluaa oman osuutensa kakusta.
kervå: DigiTV:n kuvanlaatu taitaa olla huono sen takia, että Digia joka kuljettaa bittivirtaa laskuttaa per lähetetty bitti joten esim. YLE lähettää ohjelman mahdollisimman tiiviisti pakattuna.