Joo joo, pitäis. Kyllä mä sen tiedän. Pitäis, mutta kun ei huvita. Ei jaksa. Ei vaan millään pysty. Kellokin on jo paljon. Pimeätä on. Kylmäkin. Ai mitä olen tehnyt? No en mitään, aika vain katosi. Väsytti kai. Häh? Ihan totta: katosi. Ei tartte uskoa, kyllä mä tiiän ettei mun selitykset kelpaa. Niih, kyllä se voi kadota, useasti katoaa. Luin netistä. Miten voi ihminen olla näin… eihän mulla ole… emmä. Ei ei ei. Pitäis joo. Mut… Äh.
Syitä
Mä mulle kävi ihan samalla lailla. Kolmen jälkeen torkuille ja kasin jälkeen anoin ja myönsin torkuille jatkoaikaa kunnes yö tulee. Ei aina voi.
Mutta minäpä sitten piiskasin itseni pienelle kävelylenkille.