Jokin siinä on valloittavaa. Siinä kun aikaa käsitellään elokuvissa niin että se nopeutuu, hidastuu tai pysähtyy. Se on jotenkin epäloogista. Siksi se kai on niin valloittavaa. Tietenkin voi olla, että siinä on jotain muutakin.
Sean Ellis: Cashback (hiukan alle 18 minuuttia, via).
Tää oli … joo, sanattomaksi vetää, mutta todellakin näkemisen arvoinen, hieno, herkkä, kiintoisa ja kiehtova.
Kiitos linkistä!
Aivan loistava, kiitos.
Luulen, että se on valloittavaa, koska se on tavallaan loogista – käsitämme ajan kulumisen aina tapahtumien kautta. Ei mitään merkittävää kuukausiin vastaa yhtä minuuttia onnettomuuspaikalla. Ajan merkityksellistäminen siis luo sille suhteet – näin ainakin omassa päässämme ja leffoissa. Se on tuttua, siksi vetoavaa (keittiöfilosofiaa).
Oikeastihan kuitenkin aika on vakio (näin olen ymmärtänyt). Se että aika tuntuu erilaiselta riippuen siitä mitä tunnemme, on osa sitä mikä tekee meistä ihmisiä. Mutta sen loogisuudesta voimme varmaan olla montaa mieltä.