Olen tässä miettinyt miksi RSS, tai syötteet yleensä, on monille niin vaikea konsepti tajuta (vaikka niitä on selitetty vaikka miten). Ja mikä hassuinta, se on vaikea konsepti jopa niille jotka ovat vuosikausia ehkä jopa päivittäin hyödyntäneet jotain vastaavanlaista. Jos yksi on vaikea, miksi toinen on helppo?
Kuinka monella, jolla on tietokone, on myös toiminnassa ohjelma joka hakee koneelle viestejä joltain toiselta tietokoneelta? Aika monella: sähköposti. Se on kuin posti, mutta sähköisessä muodossa. Postia voi vastaanottaa ja sitä voi lähettää. Tulevat postit jäävät postilaatikkoon. Lähteviin posteihin pitää kirjoittaa vastaanottajan osoite jotta viesti löytää perille. Asiaa ei voi ymmärtää erityisen väärin. Ymmärrettävää. Kyllähän kaikki tietää mikä posti on.
Entä jos sähköpostin selittäisi viestiaggregaattina (ei aggregaatti, vaan sanasta aggregoida eli yhdistää tai kerätä) jonka käyttäminen helpottaa viestien lukemisen yhdestä paikasta niin, ettei ihmisrukan tarvitse surffata johonkin tiettyyn osoitteeseen katsomaan onko postia tullut, tai käydä läpi monia eri viestiservereitä ympäri verkkoa lukeakseen itselleen lähetetyt viestit? Ja, että kaiken lisäksi samalla applikaatiolla voi myös lähettää protokollan mukaisia viestejä jotka vastaanottajan luku- ja lähetysohjelma käy tietyin väliajoin poimimassa viestiserveriltä. Ymmärrettävää? Ei kansantajuisesti.
(Ei mikään aukoton selitys, sillä webmailithan ovat juuri tuollaisia palveluita jonne mennään katsomaan onko postia tullut. Ja syötteitäkin voi seurata netissä – mutta weblikaation tuominen selitykseen ei tässä tapauksessa suinkaan yksinkertaista asiaa mitenkään.)
Okei, syötelukija ei ole ihan samanlainen kuin sähköpostiohjelma. Syötelukijalla harvemmin voi lähettää mitään, eikä viestit (aina) ole suunnattu yksinomaan yhdelle tai tarkkaan määritetylle vastaanottajaryhmälle. Mutta tavallaan toimintaperiaate, vastaanottamisen ja lukemisen kannalta, on sama (sellaisen näkökulmasta jonka ei tarvitse ymmärtää miten ohjelmat, serverit ja protokollat tekevät taikansa).
Ihmiset tilaavat erilaisia uutis- ja viikkokirjeitä jotka tupsahtavat sähköpostilaatikkoon. Ymmärrettävää. Ihmiset tilaavat viestejä verkkopalvelusta jotka näkyvät syötelukijassa. Vaikea tajuta, eikä tilausprosessikaan ole erityisen selkeä. Meiliohjelman virittämien toimintakuntoon ei ole monille mitenkään itsestään selvä toimenpide, mutta sen tarvitsee tehdä vain kerran (tai hyvin harvoin) kun taas jokainen uusi syötteen tilaus vaatii ajattelmista.
Olen nähnyt syötteistä käytettävän termiä uutissyöte. Se on mielestäni väärin jos sitä käytetään kuvaamaan syötteitä yleisesti, sillä sana syöte sellaisenaan ei vielä kerro mitä sisältöä siinä on, eikä sen pidäkään. Eihän sana sähköpostiviesti vielä kerro sisällöstä juuri mitään. Tai kirje, tai postipaketti. Eikä myöskään lehti.
Onko syötteet konseptina vaikea ymmärtää siksi, että kyseiselle tapahtumalle ei löydy suoraan analogiaa mihinkään ns. todellisen maailman tapahtumaan. Vai löytyykö?
vaikka niitä on selitetty vaikka miten
Myös täten. Tein markkinoinnin opettajien Mopedi-tapahtumaan kalvosatsin RSS-syötteiden lukemisesta Google Readerilla. Mukana myös selostus.
Hirveän vaikeaa tehdä materiaalia, joka toimisi ihan itsekseen! Toisaalta siinä on liikaa tavaraa (pitkät pulinat gmail-tunnuksien tekemisestä), toisaalta liian vähän (ihan kuin ainoa tapa tilata syötteitä olisi sen oranssin täpsykän klikkaaminen osoiterivillä). Se pitkä gmail-osuus saa homman kuulostamaan kauhean monimutkaiselta. Toisaalta joten aivan ummikoillekin opettajille pitää kertoa, että tunnarit tarvitaan. Ja minusta on hämäävää, jos ensin tekee yhdet Google-tunnukset ja myöhemmin päättääkin haluta myös gmailin, ja joutuukin rekisteröimään uudet tunnukset. Parempi se on tehdä kerralla kuntoon!
Mutt joo, olen kanssasi samaa mieltä: syötteiden lukeminen mielletään syyttä suotta monimutkaiseksi! (esim. viime vuotisista opiskelijoista arviolta kolmannes jätti GR:n käyttöön ottamatta, vaikka toimitin valmiiksi kootun OPML-tiedoston. Klikkailivat mieluummin summanmutikassa sinne tänne löytääkseen päivitykset kuin istuivat puoleksi tunniksi aloilleen perehtymään + oppimaan.)
Äh, jäi vahingossa tuo linkki päättämättä! Viitsitkö korjata! Kiits!
Sä
Kun dumppasin Blogilistan ja vedin kaikki lemppariblogit Google Readeriin (paitsi Siiveniskuja, jossa ei ole syötettä eikä sitä ole ilmestynyt pyytämälläkään, ÄRRR!), ahistus väheni heti. Readerissa päivittyneet blogit on jotenkin väljemmin tyrkyllä, ei ole sellaista “pakkoa” katsoa niitä kuin Blogilistalla oli. Jos nyt mokomasta voi elämä keventyä, niin silleen siinä kai sitten kävi.
Sä: Linkki korjattu. On tietenkin yksi juttu yrittää selittää mistä on kyse, mutta ihan toinen saada ihmiset käyttämään jotain johon eivät näe syytä.
Zepa: Hyvä että keveni. Stressi on pahaksi aivoille. Mulla katosi Digicamera.netin uutiset seurannasta kun ne ei tarjoo syötettä.
Mikä tahansa esitys, jossa esiintyy sanat RSS, aggregaatti, viestiserveri, applikaatio ja protokolla, menettää samantien 99% siitä yleisöstä, jota sinä nyt tässä peräänkuulutat.
Mä lähtisin luultavasti selittämään asiaa ummikolle jotenkin oman elämän esimerkin kautta:
“Luetko Hesaria verkossa? Iltasanomia? Blogeja? Kavereiden kuvia Flickerissä? Käytkö säännöllisesti etsimässä jotain tiettyä hakusanaa Googlella?
Hyödyttäisikö sinua, jos nämä kaikki löytyisivät yhdestä paikasta, ja tietäisit heti, onko niihin tullut uutta sisältöä, ilman, että sinun pitäisi mennä itse sivulle?”
Kun tarve ja hyödyt on konkretisoitu, ihmiset kyllä opettelevat. Jos sen sijaan alkaa ensin selittämään konseptia ja teknologiaa, vaikka kuinka maallikkokielellä, suuri yleisö kaikkoaa.
Itseasiassa tuli tuossa juuri mieleen, että kirjanmerkki olisi varmaan se lähtökohta, josta feedejä olisi helpointa selittää. “Syöte on elävä kirjanmerkki, joka sisältää tiedon webbisivun päivittymisestä, ja joissain tapauksissa jopa itse sisällön.”
Veikkaan, että tarvetta ei ole olemassa. Surffaaminen sivulta toiselle on sen verran yksinkertaista, että sen (osittainen) korvaaminen syötteiden seuraamisella ei tunnu tuottavan sellaista merkittävää lisähyötyä (kuten ajansäästöä), että ihmiset jaksaisivat käydä opettelemaan. RSS:n käyttö ja sen opettelu tullee vastaan siinä vaiheessa, kun on jossain määrin webissä töissä ja syötteiden kätevyys esimerkiksi ajansäästäjänä valkenee.
Sitten on vielä tämä kielellinen puoli. Puhe RSS:stä, syötteistä, aggrekaateista yms. muodostaa esteen omaksua sitä yksinkertaista käytännön puolta. Tätä asiaa käsiteltiin taannoin Poynterin podcast-aiheisessa bloggauksessa (poynter.org/column.asp?id=31&aid=145520).
No, en minä tässä aja takaa syötteiden seuraamisen tuputtamista niille jotka eivät niitä halua käyttää vaan sitä, että koko juttu tuntuu olevan todella vaikeasti hahmotettava asia. Se menee liikaa it-magian puolelle toistaiseksi.
Hmm… oho, tuli irtsari: Mitä jos joku tekisi syötteiden tilaamiseen keskitetyn verkkopalvelun – syötehakemiston. Sellaisen paikan josta helposti löytäisi seurattavaa ja jossa syötteen tilaaminen olisi aina samanlainen prosessi?
Jummijammi, no nythän se tuli: Applen pitäisi tehdä syötelukija! Nehän onnistuu tekemään sellaisia juttuja joita ihmiset osaa käyttää. Niiltä kun tulisi “RSS for the rest of us” -tyyppinen ratkaisu, vähän niiku iTunes ja kauppa mutta siis syötelukija ja -hakemisto samassa…