Puhelin soi. Tuntematon numero. Vastaan. Käy ilmi, että minulle yritetään kaupata sähkösopimusta. Muistan lukeneeni kyseisen firman edesottamuksista. Ilmoitan ettei kiinnosta. Puhelinmyyjä on sitkeä sissi jota toistuva kieltäytyminen ei hiljennä. Heitän luurin korvaan, ei minun tarvitse tuollaista kuunnella.
Menee viisi minuuttia ja saan tekstiviestin Suomen Telemarkkinointiliitto Ry:ltä: “Ärsyttävätkö puhelinmyyjät?”. Kauppaavat tekstiviestillä tilattavaa puhelinmyyntikieltoa hintaan 6 €/vuosi.
Yhteensattumaa? Tuskin. Ärsyttävää? Erittäin.
Milläköhän logiikalla homma toimii? Kiusataanko ensin puhelinmyyjällä ja laitetaan sitten tekstiviesti perään, vai onko puhelinmyyjä ilmoittanut minut STML:lle ja saa sieltä provikkaa jos ostan puhelinmyyntikiellon?
Oli miten oli, saavat molemmat pitää tunkkinsa.
Hienoa, että “markkinoinnistani” on ollut nyt konkreettista hyötyä tutulle ihmiselle!
On juu, kiitosta vaan.
Nerokas jatkotoimenpide/lisämyyntitaktiikka.
Paitsi, että tässä tapauksessa ei tullut yhtään myyntiä.
Pari linkkiä tähän, että jäävät muistiin:
Konsumenter känner sig lurade av elförsäljare (HBL 26.4. 2011)
HBL: Kuluttajavirasto moittii sähköfirmaa – valitusten määrä “ennennäkemätöntä” (Talouselämä 26.4.2011)
Onhan ne puhelinmyyjät välillä ärsyttäviä, mutta työtähän ne vain tekee ja nehän elää provikalla, jollei ne myy ne menettää paljon rahaa.
Työtähän ne tekee, mutta ei kai minun tarvitse tykätä siitä?