Päämääränä liike?

En ollut ajatellut jatkaa tämän valokuva-alan muutoksen puimista, mutta jäin kuitekin vielä vähän pohtimaan asiaa. Tällä kertaa hiukan toisesta näkökulmasta.

Jos kaikki, niiden isoäidit ja ehkä pari koiraakin tarjoaa valokuviaan ilmaiseksi muiden käyttöön, onko järkeä syyttää siitä harvaa hassua amatöörivalokuvaajaa? Ei, koska niihin johon syytökset osuvat, ovat vain kuin pari hiekanmurua Saharassa. Pari hiekanmurua ei Saharaa tee. Ei tee kilokaan hiekkaa. Eikä tonni.

Voimme myös kysyä, kenen syy on tämä amatöörien nousu? Onko se amatöörien itsensä syy? Ei tietenkään.

Esimerkiksi ne firmat jotka aikanaan tuottivat laitteita lähinnä ammattilaisvalokuvaajille, valmistavat ja markkinoivat nykyään enemmän laitteita suuremmalle yleisölle, juuri niille joilla ei ole valokuva-alan koulutusta. Enemmän myyntiä, enemmän rahaa. Ei kai kukaan nyt ihan tosissaan usko, että kameravalmistajat välittävät siitä kuka kuvia ottaa? Että isot korporaatiot jotenkin suosisivat niitä jotka elääkseen valokuvaavat? Itseään ne suosivat antamalla kaikille mahdollisuuden ottaa kuvia. Nauravat matkalla pankkiin samalla kun toisaalla jonkun muun mahdollisuudet elää tekemällään työllä vähenee tai muuttuu mahdottomaksi.

Itseään suosivat myös kaupat, jotka eivät vaadi mitään kamerankantolupaa ostajalta. Myyvät mitä vaan kenelle vaan. Niin kamerakaupat, sellaisetkin jotka itseään ammattilaiskauppana mainostaa, kuin marketit joissa samalla kassahihnalla vilisee kaikki maidosta ja metukasta rintsikoihin ja kompaktikameroihin.

Jos siis haluaisi kapinoida amatöörejä vastaan, pitäisi murtaa ne firmat jotka valokuvauslaitteistoa valmistaa. Pitäisi iskeä sinne, josta ammattilaistenkin laitteisto tulee. Sitten pitäisi rajoittaa niiden toimintaa jotka välittävät tätä laitteistoa, välittämättä kenelle välittävät. Tämän lisäksi pitäisi tietenkin myös kieltää kameroiden integrointi muihin laitteisiin, kuten puhelimiin tai mp3-soittimiin.

Mutta pelkkä laitteistoon keskittyminen ei vielä auta.

Monet jaksavat toistaa sitä, että kaikkihan nykyään kuvaavat (minäkin tämän jutun alussa), mutta ainahan kuvia ovat ottaneet kaikenlaiset kouluttamattomat hörhöt. Johan jo Kodak (rauha tämän sielulle) kasvoi isoksi aikanaan tarjoamalla kaikille mahdollisuuden räpsiä kuvia, riippumatta siitä oliko koulutettu vai ei.

Kuvien ottaminen ei siis ole syy mihinkään, mutta mahdollisuus kuvien helppoon, halpaan ja maailmanlaajuiseen jakeluun vaikuttaa kyllä. Laitteiston ohella tässä amatöörien vallankumouksessa roistona on maailmanlaajuinen tietoverkko, joka mahdollistaa kaikille, myös ammattilaisvalokuvaajille, kuvien (ja mielipiteiden) jakamisen tavalla, joka ennen nettiä ei mitenkään ollut mahdollinen. Samalla tavalla netti on luonut mahdollisuuden ansaita rahaa tavoilla jotka eivät olleet aikaisemmin mahdollisia.

Tekikö Kodak aikanaan väärin? Olisiko George Eastmanin (jolta jäi koulun kesken ja jolla ei ollut minkäänlaista valokuvakoulutusta) pitänyt keskittyä vain ammattilaisiin ja tukahduttaa samanlaiset innostuneet amatöörit kuin millainen hän itse oli? Tuskin (mitenköhän sekin olisi vaikuttanut ammattilaisvalokuvaukseen?). Tekeekö erilaiset yrittäjät internetissä väärin kun, ainakin jostain näkökulmasta asiaa katsottuna, tekevät samaa kuin Kodak aikanaan, eli hyödyntävät tehokkaasti uusia mahdollisuuksia? Tuskin. Aika ja toteutustapa on eri, mutta sama perusidea jota Kodak hyödynsi on ja pysyy. Nyt vaan tuotantokustannukset ovat Kodakin alkuaikoihin verrattuna romahtaneet ja on helpompi ja halvempi kenen vaan pukata bisnestä pystyyn. Yrittäjyydeksi sellaista kai kutsutaan.

Internet ei ole ammattilaisten kontrolloima yksisuuntainen tuubi, vaan alusta, joka antaa (periaatteessa ainakin) kaikille samat mahdollisuudet niin julkaista kuin nähdä sisältöä. Tosin se sama vapaus joka mahdollistaa julkaiseminen ja sen, että amatöörit nousevat esille, myös vaikeuttaa sitä. Kun jokaisella on sama mahdollisuus huutaa, huudetaan koska se on mahdollista ja näin syntyy kohinaa.

Se mitä ammattialaismedia tekee (tai joskus ainakin teki), on kohinan suodattaminen – päästetään esille vain murto-osa kaikesta. Se on portinvartioiden tehtävä. Portinvartijoita ovat niin esimerkiksi pää- ja kuvatoimittajat kuin toimitukselliset prosessit. Internetissä ei ole portinvartijoita vaan se päästää kohinan suoraan läpi. Ehkä voisi jopa sanoa, että netti on kohinaa. Se on vähän kuin seisoisi jäähallissa keskellä jäätä ja täyteen myydyssä katsomossa kaikki keskustelisivat. Ei siitä mitään kuulisi, paitsi kohinan.

Kohinaan katoaa niin hyvä kuin huono, ammattilainen, amatööri, naapurin arskan blogikirjoitus, hesari ja seiska. Kohina on tasavertaisuudessaan lempeä ja julma kaikille, ihan jokaiselle. Se on osa sitä, josta Kevin Kelly kirjoittaa, että kaikella teknologialla on hyvät ja huonot puolet ja se on osa teknologian määritelmää. Sen kanssa on elettävä ja yritettävä tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Tai mahdollisimman oikein.

Mikä sitten on oikein? Ja kenen näkökulmasta? Tätä saa jokainen pohtia itse. Onko se mikä on itselle hyvää välttämättä toiselle hyvää ja kumpi hyvä on se mitä pitäisi suosia? Ja miksi?

Kenen syyksi voi siis laskea amatöörien nousun? Ei yksittäisten henkilöiden syyksi ainakaan. Amatöörikuvaajat ovat vain näkyvä osa tätä monista asioista johtuvaa seurausta.

Yksittäistä hiekanmurua ei voi pitää syynä hiekkadyyniin Saharassa. Ei myöskään pelkästään tuulta. Jos dyynien eteneminen harmittaa, ei kannata ruveta lapioimaan hiekkaa, vaan pitää tehdä jotain muuta, kuten vaikka istuttaa puita.

*

Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator, kirjaimellisesti “rakastaja”, viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen, harrastukseen.

Wikipedia: Amatööri