Sanaleikittelin jokin aika sitten ajatuksella, että tarkoitus on elämän tarkoitus. Se oli mielestäni, ja mielessäni, aika näppärä veto. Ajatus jäi mieleen ja laajensin sitä myöhemmin hiukan ja se kasvoi muotoon elämän tarkoitus on tarkoituksellinen elämä.
Eilen lukiessani kirjaa, joka ei millään tavoin liittynyt sanaleikkimiseen tai elämän tarkoitukseen, jostain aivomassan harmaudesta pulpahti esiin jotain joka oli hautunut siellä itsekseen, kuin suokaasu se vaan tussahti esiin. Niinpä kirjoitin sen muistiin, näin:
Ihminen kuvittelee elämälleen vaikka millaisia tarkoituksia, mutta toteuttaa koko ajan yhtä, huomaamattaan sitä. Me olemme tehneet itsellemme tarkoitukseksi luoda järjestystä maailmaan, toimia entropiaa vastaan, vähentää kaaosta. Me esimerkiksi luokittelemme eläimet ja kasvit järjestelmiin, pidämme luonnon epäjärjestyksen poissa ihmisen tieltä ja ohjaamme tekemistämme lakien ja säädösten avulla. Tässä kokonaisuudessa, jota maailmaksi kutsumme, kukin meistä toteuttaa tätä elämän tarkoitusta omalla tavallaan.
Joku saattaa hakea järjestystä uskomalla johonkin suurempaan voimaan, tuolla jossain olevaan järjestyksentekijään joka pitää huolen meistä vaikka asiat menisivät miten päin seiniä. Toiset kokevat ehkä järjestyksen syntyvän sillä, että väkivalloin, ampumalla ja räjäyttämällä poistaa niitä joiden ajatukset eivät sovi johonkin tiettyyn näkemykseen järjestyksestä. Joillekin kaaoksessa lohtua voi tuoda raha. Mitä enemmän sitä on, sen paremmin kaaosta kestää ja on varaa panostaa pitämään kaaos tarpeeksi etäällä, mieluiten niin, että se samalla tuottaa vielä enemmän rahaa ja/tai, että se saa näyttämään hyvältä ihmiseltä.
Mikään näistä ei kuitenkaan vähennä kaaosta tai lisää järjestystä maailmaan. Ainakaan pitkän päälle. Omista piireistään, sisältäpäin katsottuna uskonto, sota ja raha (mainitakseni siis vain jotain esimerkkejä) saattavat tuntua selkeiltä ja tuoda järjestystä, mutta toisesta näkökulmasta nämä tuovat kaaosta ja epäjärjestystä.
Näin ajateltuna vaikuttaisi siltä, että elämän tarkoituksena tarkoituksellinen elämä on sellainen, jonka tuloksena henkilö itse kokee tehneensä asioita oikein ja olleensa merkityksellinen, mutta jonka lopputuloksena on (usein aivan huomaamatta) kaaoksen ylläpitäminen toisaalla niin, että muiden tarkoituksellinen elämä on mahdollista.
Pitäisikö meidän sitten elää kaaoksessa tai aktiivisesti luoda ympärillemme epäjärjestystä. Kyllä ja ei. On ylläpidettävä tasapaino järjestyksen (eli ympäristön kanssa tehtävän sopimuspohjaisen yhdessäolon) ja kaaoksen (eli luovuuden, satunnaisuuden ja uudistumisen) välillä. Liiallinen kaaos vaivuttaa epätoivoon, kun taas liiallinen järjestelmällisyys tappaa leikin ja luovuuden. Järjestelmällisyys vähentää epätoivoa ja epäjärjestys puolestaan pitää järjestyksen elinvoimaisena. Molempia pitää nauttia kohtuudella, samalla tavalla kuin suolaa ja sokeria.
—
Kirjoitettuani ajatukseni muistiin jäin pohtimaan sitä, miten useasti sitä päätyy johonkin kaksijakoiseen, vastakohtiin: sokeri ja suola, ruuvi ja mutteri, yin ja yang, Danny ja Armi. Mistäköhän sekin johtuu? Toisinaan se tuntuu ylettömältä yksinkertaistukselta. Kliseeltä. Vähän samoin kuin myyntipuheissa kolmen palluran Venn-diagrammi, koska kahden asian yhdistäminen on liian helppoa (uuni + makkara = uunimakkara) eikä siinä ole mitään draamaa. Kolme asiaa ja niiden yhdistäminen on jo hiukan monimutkaisempaa, siinä on jo yritetty Ajatella™ (lihapullat + muusi + salaatti = lihapullat ja muusi tai lihapullat ja salaatti tai muusi ja salaatti = lihapullat muusilla ja salaatilla) ja kaikkien kolmen yhdistelmä on tietenkin se mitä myydään. Se on helppo tajuta ja helppo selittää. Mutta neljän kentän Venn-diagrammi onkin jo paljon monimutkaisempi. Sitä ei tuosta vaan väännetä, eikä sitä tuosta vaan lueta ja siitä saattaa tulla sellainen olo ettei oikein ymmärrä mistä on kyse. Eikä se näytä yhtä seksikkäältä PowerPoint-esityksessä.
Mutta tätä me teemme. Meillä on tarve muokata monimutkainen ja kaoottinen yksinkertaisempaan muotoon, eli me järjestämme. Tai ainakin yritämme saada sen näyttämään meidän omasta näkökulmastamme järjestetyltä ja selvältä. Se luo tunteen siitä, että ymmärrämme. Jos se sitten on tarkoituksellista elämää tai elämän tarkoitus, en tiedä. Kunhan nyt vaan pohdin.
