Minä liikun paljon kävellen. Ylittelen katuja ja teitä. Näen ja koen liikenteen jalankulkijan näkökulmasta. Päivänä eräänä suojatien kohdalla tulin ajatelleeksi niitä vitkaimia ja härpättimiä jotka ovat varta vasten suunniteltu ja toteutettu auton sisältä ympäristöön, muille liikenteessä oleville viestittämistä varten. (Tietenkin avoimesta ikkunasta voi vilauttaa keskisormea tai ajovaloja räpsytellä, mutta se on ihan eri juttu.)
Autoissa on suuntavilkut, joilla voi ja lain mukaan pitääkin kertoa muille, että tässä ollaan nyt kuulkaa kääntymässä oikealle tai vasemmalle. Vilkuilla voi myös viestittää hätää, nelivilkulla.
Sitten autoissa on tietenkin torvi, äänimerkki, joka ei ole mikään elegantti tai erityisen sofistikoitunut viestinnän tapa. Torven huudattaminen kuulostaa aina aivottomalta agressiiviselta karjumiselta. Sillä on erittäin vaikea ilmoittaa mitään ystävällistä.
Peruutusvalo on myös. Sen tarkoitus on, Wiktionaryn mukaan “helpottaa kulkuneuvon peruuttamista tai viestiä muille kuljettajan aikeesta peruuttaa”. Isommissa moottoriajoneuvoissa on myös äänimerkki peruutusta varten. Piip piip, älä jää alle, piip piip, täältä tulen minä.
Ja sitten tietenkin on jarruvalot. Jarruvalot osoittavat taaksepäin. Sitä etenkin jäin ajattelemaan, että ne osoittavat taaksepäin. Ilmoittavat jarruttavan auton takana olevalle jarruttamisesta. Joka tietenkin on loogista ja ilman jarruvaloja olisi varmasti paljon enemmän peräänajoja.
Torven ja vilkun lisäksi ei autossa oikein ole mitään suunniteltua vitkainta jolla voisi jalankulkijoille, auton edessä, mitään viestitellä. Vilkku usein on aika selkeä ja helposti huomattava viesti. Torven tööttäys kuulosta aina siltä, kuin joku murhanhimossaan huutaisi NYTSÄKUOLET-MUTHAFUCKAAA-AAÖAAÖÖAÖÖ-ÖÖÖYYYGH!!! suoraan päin kasvoja, riippumatta siitä mitä oikeastaan haluaisi ilmottaa.
Miksi ei voisi olla myös etujarruvaloa? Sellainen näppärä, esimerkiksi punainen loiste auton etuosassa, joka vähemmän agressiivisesti kertoisi edessä olevalle, vaikka juurikin suojatien ylittämistä suorittavalle jalankulkijalle, että tässä ollaan kuulkaa nyt hidastamassa vauhtia, notta olkaatten hyvä vaan. Selkeämpää viestintää olisi se kuin käsien heiluttaminen tai ajovalojen vilkuttaminen. Se helpottaisi kaikkien liikkumista liikenteessä. Vähemmän odottelua, vähemmän jahkailua, enemmän sulavauutta. Jalankulkijan ei tarvitsisi epävarmana tihrustella autoa, että hidastaako se nyt varmasti vai jäänkö alle. Eikä autoilijan tarvitsi ärtyä kun jalankulkija ei kuitenkaan näe sitä ratintakaista käden heilautusta. Etujarruvalo kertoisi, että kuskin jalka on jarrulla, automaattisesti ja ilman ylimääräistä venkslaamista.
Lain mukaan, ymmärtääkseni, etujarruvaloa ei voi olla, koska jarruvalo ei saa loistaa eteenpäin. Ja jarruvalosääntöjen muuttaminen tässä maassa on aikamoista soutamista ja huopaamista (muistelen, kun lisäjarruvalo, nyk. keskijarruvalo, joskus teki tuloaan suomeen – ensin se oli kielletty, sitten haluttiin kaikenmaailman valoja autoihin, esim. kiihdytysvalo, kunnes lopuksi lisäjarruvalosta tulikin pakollinen). Mutta jos laki sallisi, niin voisi kuvitella, että etujarruvalosta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
