Hyvä mieli molemmilla

Juu katsokaas, siinä minä flaneerasin Keskuspuistossa kameran ja progepodcastin kanssa, kun etenemiseni pysähtyy. Tai siis minut pysäytetään. Vanhempi nainen (70 v. sain tietää myöhemmin), seurassaan lapsenlapsi, viittoo pysähtymään ja selittää jotain. Poimin podcastin korvistani kuullakseni mistä on kyse. Käy ilmi, että nainen on hukannut puhelimensa. Kysyy olenko nähnyt kullanväristä älypuhelinta ihan tässä jossain lähellä. Tunnustan katselleeni enemmän puunlatvoja kuin maata. Huolensa on suuri: uusi puhelin, käytön opettelu yhä menossa. Nainen luuli laittaneensa luurin povitaskuun, mutta oletettavasti ei tainnut osua. Ymmärrän tuskan, minulla jäi äskettäin luuri junaan, kerron haravoidessani lähimaastoa katseellani. Pim! Kas, tuossahan se luuri luuraa. Nostan puhelimen aluskasvillisuuden seasta ja ojennan sen naiselle joka on puhjeta onnesta. Minä oikein nyt halaan tuntematonta miestä, nainen sanoo ja halaa minua. Höpötämme hetken ja jatkan matkaani. Hyvä mieli molemmilla.