Heippa kuule sinullekin vaan,
Luin lähettämäsi viestin, vaikka jo otsikkorivi työnsi luotaan. Lähestyt minua pyynnöllä pläjäyttää blogiin jotain mainosskeidaa jollekin firmalle, josta mainitset vain, että kyseessä on maineikas nettipeliyritys. Epäilen kyseessä olevan jonkin monista nettikasinoista tms., jotka eivät tässä maassa saa mainostaa. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa tällaiseen toimintaan.
Kerrot, että joku rustaisi artikkelin puolestani. Jutun aiheesta voisi neuvotella, jotta kirjoitus sopisi blogiini “luonnollisesti”. Ja rahaa sanot löytyvän. Kyselet mitä tällaisen jonkun muun kirjoittaman jutun julkaisu tässä blogissa maksaisi.
Olin hetken jo ajatellut vasta jollain oikein törkeällä hinnalla. Sata tonnia. Tai miksei puoli… eiku miljoona euroa. Tiedäthän, jotain niin mautonta, ettet jaksaisi edes vastata.
Sitten huomasin viestisi viimeisen rivin, jossa toivot ettei jutussa mainita sen olevan mainontaa. Anteeksi, siis että mitä että? Ihan oikeasti?!
Hyi saatana.
Tähän loppuun sopii sitaatti Ylen artikkelista Blogissa mainos ei aina näytä mainokselta, 27.2.2013:
Laillisuuden rajoja koetellaan
Viisivuotisen blogiuransa aikana Jenni Rotonen on törmännyt monenlaisiin ehdotuksiin mainostajien suunnalta. Hänelle lähetettyjä tuotteita on pyydetty esittelemään blogissa ilman mainintaa siitä, että tuote on yritykseltä ilmaiseksi saatu.
– Se on mun mielestä brändiltä todella edesvastuutonta edes ehdottaa sellaista, ettei yhteistyöstä mainittaisi, koska se on todellakin lainvastaista. Silloinhan brändi kannustaa bloggaajaa rikkomaan lakia. Se on minusta hyvin huolestuttavaa jos tällaista tapahtuu. Olen itsekin sitä joskus kohdannut, Rotonen toteaa.
